Yhdestoista kirje

Tervehdys Rimmilästä!

Pitkänäperjantaina ylitin Uudenmaan rajan, joka oli suljettu betoniporsain ja vartioitu poliisivoimin. Nuori miespoliisi totesi, että syyni loikkaamiselleni Uudenmaan puolelle oli riittävän painava syy – läheisen ihmisen syvä hätä. Jatkoin kohti Helsinkiä vievää ramppia. Moottoritie oli hiljainen. Niin minäkin.


Lankalauantaina paluumatkalla rajoja vartioiva naispoliisi huitaisi kädellään ja hymyili sanoen:
Kotiin palaamista ei tarvitse perustella. Kaikki syyt kelpaavat.


Kun kirjoitan tätä, rajat ovat auenneet ihmisten kaahailla halki poikki Suomen, mutta muualle maailmaan ei vielä kuljeta. Rajojen tarkoituksena on suojella meitä katastrofilta, jota emme ihan osaa edes hahmottaa.


Minulla on rajat. Ne ovat muokkautuneet sotieni ja rauhansopimusteni myötä. Osa taisteluista on sujunut pahemmitta kolhuitta, mutta toisista maksan yhä sotakorvauksia. Jokunen luodin sirpale kulkee koteloituneena minuun loppuiäksi. Ja ansiomitalini ja arpeni periytyvät aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.


Ajoittain tarvitsen rajoillani betoniporsaita suuren sikalan verran, jotta saan levättyä, suljettua pois häiriöpöpöt, energiasyöpöt, sorinan ja hälyn. Toisinaan iloisena toivotan vierailijat tervetulleiksi peremmälle ilman sen painavampia perusteluja. Itseäni en saa rajattua pois itsestäni. Jos yritän, on seurauksena sen luokan vieraantuminen etten ehkä lopulta enää löydäkään takaisin.


Rajatiedolla tarkoitetaan paranormaalia, esoteeristä, mystistä tietoa, jota ihminen voi omata tai kaivata. Rajatiedolla voitaisiin myös tarkoittaa ihmisen tajua omista rajoista, joka sekin on joskus kovin mystistä puuhaa.
Mistä sen tietää milloin ja mihin on raja vedettävä? Hallitus tuntui tietävän mitä tekee. Minä useinkaan en. Rajanveto on vaikea kysymys, johon on helpompi vastata, jos rajat on toistuvasti ylitetty, niin että rymisee. Tosin joskus ylitys voi tapahtua kuin varkain.

Rajojen luvaton ylittely on rike, jolla on seuraamuksia. Omienkin rajojen toistuvasta mitätöimisestä seuraa rajasokeus, rajapyykkiuupumus, totaaliblokki, burnout, rajatiedottomuus, sielunyhteyden kadotus, muukalaistuminen.


Sitten on hetkiä, jolloin rajat – omatkin – on ylitettävä hinnalla millä hyvänsä. Silloin kun ylittämättä jättäminen olisi rikos rakkautta kohtaan, suostumista syyllisyyden sotavangiksi.


Kirjoittajakurssilla opetettiin, että jos ei tiedä mistä kirjoittaa tai aihe tuntuu liian kipeältä, voi aina kirjoittaa ruoasta.


Pitkänperjantain päivällinen nautittiin helsinkiläisen lähiökerrostalon sisäpihalla. Lunta satoi ja tuuli oli pureva. Leikkipaikalla olevalle pöydälle vedettiin vaaleansininen lakana liinaksi. Lähipizzeriasta noudetut eväät jäähtyivät nopeasti. Minä söin Italianopizzan melkein kokonaan. Tuntui ettei nälkä lähde silläkään, vaikka juusto pakkasi tulpaksi ylävatsalle. Jälkiruokaa ei ollut.


Terveisin,
Ansku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s