Yhdeksäs kirje

Tervehdys Rimmilästä!

Kännykän putoaminen avantoon tuntuu edelleen merkitykselliseltä, vaikka ymmärrän että se on universumin ja sinunkin kannalta pisara meressä ja hiekanjyvä aavikolla. Minulle se tarkoittaa, että olin jo tietämättäni valmistautumassa siihen, että kommunikaation muodot tulevat muuttumaan. Että yhteys ei enää tarkoita ihan samaa kuin se tarkoitti viime vuonna tai edes helmikuussa 2020.


Covid-19 – tuttavallisemmin korona – muuttaa maailmamme, Rimmilänkin. Se ei koskaan tule olemaan sama kuin miten olemme sen ymmärtäneet näihin päiviin asti. Eikä kenelläkään oikeasti ole mitään selkeää käsitystä siitä mitä tulee tapahtumaan. On vain arvauksia, laskelmia, tilastoja ja kausaalikäppyröitä, kauhuskenaarioita ja toivekuvia, joiden varassa on tehtävä isojakin päätöksiä – parhaan mahdollisen saatavilla olevan tiedon perusteella. Ja käsi sydämellä.


Rimmilässä sataa lunta. Se leijailee hiljalleen maahan. Joutsenet lentävät pihan yli jäälle. Tikka hakkaa sähköpylvästä kiihkeästi ja mietin onko sillä koskaan niska-hartiaseudun vaivoja niin kuin minulla nakuttaessani tietokonetta tuntitolkulla. Ketään ei näy ja tarkoitan tällä ihmisiä. Niin kuin ei muinakaan päivinä pääosin. Postinjakaja on piristävä poikkeus maisemassa. Silti ilmassa leijuu karanteenin tuntu.


Minua puhuttelee se miten sama asia on sekä siunaus että kirous. Nykyihmisen tarve valloittaa maailma, matkustaa sen joka kolkkaan, olla kaikkialla yhtä aikaa nyt ja heti mahdollistaa virusten ja muidenkin pöpöjen leviämisen käsittämättömällä vauhdilla.


Sama vimma on saanut ihmisen kehittämään mobiiliteollisuutta ja verkottamaan koko maailman – asia joka syystä on saanut myös kritiikkiä osakseen sitoessaan ihmisten katseet älylaitteisiin. Mutta nyt kun karanteenissa elävä populaatio kasvaa kasvamistaan, on verkosta tullut myös suurempi siunaus kuin osasimme ehkä aavistaa. Voimalaulut, kannustavat tempaukset, tuen jakaminen apua tarvitseville. Kestovaipparyhmässä joku tarjoaa omaa äidinmaitoaan niille, jotka eivät kaupasta löytäneet tuttelia hamstereiden jäljiltä. Myös ”virallinen” elämä on siirtynyt yllättävän jouhevasti etäsuhteiden aikakauteen. Etäkoulu, etälääkäri ja etäterapeutti tulee lähelle, kotisohvalle asti.


En ihannoi kärsimystä. Enkä tarkoita etteikö ihminen voisi oppia ilman, että hän juoksee silmät kiinni vauhdistaan hurmioituneena täysillä eteen nousseeseen seinään. Mutta ainakin itsestäni tiedän, että olen aika laiska oppimaan. Joskus jopa täysin kyvytön ymmärtämään asioiden todellista tilaa ja sitä kuinka epärakastavasti kohtelen itseäni, toisia ja luontoa. Korona on jo ravistellut meitä hereille ja haluan sydämestäni uskoa – sillä se antaa minulle toivoa ja siihen haluan tarrautua nyt – , että tällainen maailmanlaajuinen katastrofi voi luoda tilaa sellaiselle mikä lopulta parantaa meitä ja tuo ihmiset lähemmäs toinen toisiaan.


Korona itsessään ei ole paha. Se on virus. Se tekee vain sen mitä virus tekee luonnostaan eli valtaa solun, sillä se ei voi lisääntyä ilman isäntäsolua. Tässä hässäkässä isäntäsolu lakkaa toimimasta normaalisti ja tuhoutuu. Luojan kiitos suuri joukko tiedemiehiä tekee sitä mikä on oleellista taistellessamme jotain vastaan. He tutustuvat ”viholliseen”, sen luonteeseen, käyttäytymiseen, vahvuuksiin ja heikkouksiin. Näin saatamme löytää oikeat aseet. Ja saamme pelastettua isännät, emännät, lapset, vanhukset, kaikki ne, jotka viruksen valtaan ovat joutuneet.


Ei ihminenkään ole paha tai hyvä. Ihminen on ihminen. Hänellä on mahdollisuus niin hyvään kuin pahaankin. Parasta mitä nyt ja aina voi tehdä, on tarttua kaikin voimin hyvän tekemiseen, niin itselle kuin muille. Säädösten noudattaminen voi ottaa ylpeyden päälle, mutta turha kapina on nyt pahimmillaan tappavaa. Käsien peseminen, desinfioiminen, hihaan tai nessuun yskiminen, ihmismassojen ja lähikontaktien välttäminen ja tuskfestareiden uhkaava siirtyminen ovat pieni uhraus ja tuska sen rinnalla, jos saamme elää.


Olet varmasti lukenut neuvoja joka lähtöön, mutta haluan kirjoittaa seuraavat pikkupikkuvinkit samalla muistutukseksi itselleni. Keksi toki mieluusti ihan omat vinkkisi arjen iloksi ja tueksi ja jaa kokemuksia muiden kanssa.


On ensiarvoisen tärkeää hengittää, sillä se on elinehto ja myös keino rauhoittaa panikoivaa mieltä (muista jälleen box-hengitys kirjeessä nro 3).


Kulje luonnossa niin paljon kuin voit ja jos et voi liikkua, katsele ikkunasta näkyviä puita tai vaikka kuinka pientä palaa taivasta kattojen yläpuolella. Sillä luonnolla on parantava vaikutus.


Jos mahdollista, istuta mieltymyksesi mukaan siemeniä purkkeihin valoisaan paikkaan (ainakin viimeeksi kaupassa oli vielä multaa) ja iloitse, kun rairuoho, ohrat, tomaatintaimet, kukkaset sun muut nostavat päätään. Muista kastella ohjeiden mukaan ja juttele niille, varsinkin jos ei ole muuta seuraa.


Pidä kiinni sellaisista rutineista, jotka ovat elinehto kuten syöminen, nukkuminen ja liikkuminen (se voi olla vaikka ravaamista huoneesta toiseen tai netin kautta ohjattua jumppaa tai tai tai). Suurimmalle osalle ihmisistä myös näpertely esimerkiksi käsityöt, piirtäminen, sanaristikot, kirjoittaminen, askartelu, leipominen ja ruoan valmistaminen omin pikku kätösin ovat elinehto.

Anna aivoille muutakin ruokaa kuin uutisia. Nyt jos koskaan on monilla aikaa perehtyä itseä kiinnostaviin asioihin kodinkoneiden käyttöohjeista aina tähtiteteeseen saakka. Itse aion todellakin selvittää tikkojen niskahartiaseudun rakenteen salat.


Laula! Äläkä välitä yhtään siitä meneekö laulu nuotilleen vai sen vierestä. Johonkin nuottiin se osuu joka tapauksessa ja laulaminen vahvistaa keuhkoja sekä vapauttaa ihmisen patoutuneita tunteita.


Pidä yllä toivoa ja yhteyttä läheisiisi ja muihinkin ihmisiin omien voimavarojesi mukaan. Todellinen yhteys ei tarkoita koskettamista käsin. Jos muistamme rakastaa ei pelkopöpö saa meitä valtaansa.


Lue, kuuntele tai keksi itse tarinoita, sillä tarinoissa on voimaa. Viikkoja sitten yksinäinen susi nähtiin vaeltavan täällä Hattulan mailla. Ja muistin vanha intiaanitarinan.

Sisälläsi on kaksi sutta – valkoinen ja musta – ja ne taistelevat keskenään.
Kumpi niistä voittaa?
Se jota ruokit enemmän.

Rakkaudella,
Ansku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s