Seitsemäs kirje

Tervehdys Rimmilästä!

Niin se viisikymppispaalu sitten saavutti minut, kävi kimppuun takavasemmalta. Ja sen kunniaksi juhlin oikein olan takaa omien ihmisteni kanssa viikko sitten.


Äiti ja isä olivat kuulemma tähdänneet Runebergin päivään, mutta muutaman päivän huti sinne tänne ei ole haitannut. Olen kehittänyt omat perinnetorttuni ja liputan mitä sattuu. Runosuoneni sykkii ja ei syki, ja joskus se joutuu epärytmisen, hengästyttävän eteisvärinän valtaan. En edelleenkään pidä Runebergistä. Leinon Eino on paljon lähempänä sieluani.


Olen tarkkaillut ihmisiä sekä työn puolesta että siviilihuvikseni ja havainnut, että aika monelle ikääntyminen on kriisi. Toisaalta noin puolet tuntemistani naisista sanoo, että elämä vain paranee neljänkympin jälkeen ja kuusikymmenvuotiaathan ovat tutkitusti onnellisimpia. Odotusten ja todellisuuden ristiriita pienimmillään.


Peiliin katsoessa näen kaksikymmentäviisi kiloa enemmän Anumaria kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Olen kasvanut kohisten. Kuten on myös ymmärrykseni maailmankaikkeuden käsittämättömästä suuruudesta. Joten tavallaan olen myös pienentynyt, tunnistanut oman rajallisuuteni, kapean katseeni. Suppusuuni, joka on ollut hiljaa silloin, kun olisi pitänyt huutaa. Pulissut, kun hiljaisuus olisi ollut avain. Kiroillut, kun olisi pitänyt pyytää apua.


Viimeisen parin vuoden aikana ovat raihnat tulleet tutiksi. Onneksi niistä osa on hoidettavissa kuten huvenneet rautavarastoni, välilevynpullistumat ja astma. Aaltoilua alakuloisten syvyyksien ja hypomaanisonnellisen flown välillä ei välttämättä tarvitse edes hoitaa, jos pysyy järjissään aallokossa. Eikä ui liian syvälle. Vaikein viholliseni on ollut F51.0 – ei -elimellinen unettomuus. Vaikeaksi sen tekee se, että taistelu virkistää ja unen saanti vaikeutuu entisestään. Ja unelle kun pitäisi uskaltaa antautua. Sammuttaa valot, sulkea verhot ja silmät, luovuttaa, päästää irti ja upota, hajota yöllisen psykoosin valtaan.


Jos on tarve hallita kaikkea, se ei onnistu. Se ei välttämättä onnistu edes silloin, kun hallitsematon väsymys vetää kuin pohjaimu kauemmas turvasatamasta. Lääkkeistä toki saa apua, mutta useat niistä huonontavat unen laatua ja jättävät tokkuran kaupan päälle. Eikä pimennysverhot, painopeitot, spinningit, huolipäiväkirjat, meditaatioharjoitukset, sauna-avanto-sauna-avanto-rumba, lämmin maito ja villasukatkaan aina tuo toivottua apua.


Mutta nyt ei todellakaan ollut tarkoitus puida vaivojani tai vikojani eikä edes parannuskonsteja niihin. Minun piti kertoa, että syntymäpäiväni kunniaksi tein jotain sellallaista, mitä en ole aiemmin rohjennut tehdä. Avasin suuni ja annoin äänihuulteni väristä niiden ohitse kulkevan ilman voimasta. Samalla muodostin suu- ja nieluvärkilläni asentoja, jotta sain ilmaistua sanoja, jotka Eino on kirjoittanut jo kauan ennen kuin olin puhunut sanaakaan.


Sun edessäs tahdon ma polvistua
mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: henkeni annan
mut mieltäni nuorta en milloinkaan
se tuskassa tulta iskevi vaan
sen kanssani hautahan kannan
sen kanssani hautahan kannan

Tuntui hyvältä olla välikätenä ja lainanieluna, kailottaa ilmoille taisteluhuuto. Tiedän että kuolen joku päivä. Se on ilman muuta selvä juttu. Olisi hullua kiistää kuolevaisuutensa. Sillä maasta minä olen tullut ja maaksi minun pitää jälleen tuleman.

Mutta sitä ennen haluan elää täysin palkein ja säilyttää mieleni nuoren. Enkä tarkoita typerää teiniaivolohkoani, joka vetää herneen nenään harva se päivä, huojuu hormonimyrskyn silmässä ja kapinoi summamutikkana. Vaan nuorta mieltä joka on ollut olemassa aikojen alusta asti ja jatkaa kauan, kauan meidän jälkeemme. Se auttaa meitä näkemään asiat uusin silmin, tuoreella mielellä, valmiina tarvittavaan muutokseen. Se tuo uskoa ja toivoa, joita ilman elämän syke sammuu. Ja auttaa meitä kohtamaan itsemme ja toiset ihmiset ainoalla oikealla tavalla – rakkaudella.


Lauloin osin epävireisesti ja sekoilin sanoissa, mutta se on sivuseikka. Lauloin sydämestäni ja se on ainoa asia, millä on merkitystä. Silloin kuolemakaan ei pysty hiljentämään minua.

Terkuin,
Ansku

P.s. Jos haluat, katso https://youtu.be/V3GFYgppoFU

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s