Neljäs kirje

Tervehdys Rimmilästä!

Edellä olevasta tervehdyksestä voit päätellä mistä olen kotoisin. Rimmilästäpä juuri. Olen aito aboriginaali, muutimme tänne nääs lokakuussa 2019. ”Ei mistään kotoisin” oleminen on elämäni kroonistunut teema. Jossain kohtaa se oli trauma, mutta sittemmin se on muuttunut suloiseksi vapaudeksi ”olla kotoisin mistä vaan”. Olen maailman kansalainen ja rimmiläläinen nomadi.


Synnyin Kätilöopistolla ja olen ollut kotoisin Keravalta, Sallasta, Ullavalta, Pieksämäeltä, Karkusta, Mellilästä, Ann Arbourista, Inariyamakooenista, Ikebukurosta, Koobesta, Shimmenistä, Pyhämaasta, Uudestakaupungista, Littoisista, Turusta, Kuopiosta, Helsingistä, Kuopiosta, Vesannolta, Keiteleeltä, Savonlinnasta, Punkaharjulta, Kuopiosta, Fuengirolasta, Helsingistä, Turengista, Espoosta, Helsingistä ja Hattulan Rimmilästä. Jotkut paikkakunnat toistuvat uudestaan ja uudestaan, sillä kuten aiemmin olen jo kertonut, minulla on tapana soutaa ja huovata. Jos lasketaan kaikki muutot jokaisen paikkakunnan sisälläkin, on niitä kertynyt neljäkymmentä ja risat. Sairasta, sanoo joku. Siistii, sanoo toinen.


Kun muutin Helsingistä elämäni miehen luokse Turenkiin seitsemän vuotta sitten, tatuoin selkääni puunaisen, jonka juuret ovat minussa. Kotiuduin itseeni. Sen jälkeen osoitteilla on ollut vielä vähemmän merkitystä. Vaikka en ikinä menisi väittämään, että on aivan se ja sama missä asuu.


Keväällä 2019 jäin neljän kuukauden kirjoituslomalle vakityöstäni. Tarkoitus oli saattaa valmiiksi dekkarikäsikirjoitus, jonka päähenkilö on kroonisesta unettomuudesta ja painajaisista kärsivä keski-ikäinen, psykiatriaan erikoistuva lääkäri. Käsikirjoitus tuli kyllä valmiiksi, mutta valmis olin minäkin. Lopulta uskalsin hakea sairauslomaa vuosikausia jatkuneen unettomuuden ja siitä väkisinkin aiheutuvan mielialan romahtamisen vuoksi. Ja sillä tiellä ollaan.


Saimme miehen kanssa sielunväläyksen ja vuokrasimme vaatimattoman mökin Renkajoen varrelta. Kesän lopulla oli itsestään selvää, että Helsinkiin emme palaa. Kun läheltä löytyi vuokralle omakotitalo järven rannalta ilman sisävessaa ja suihkua, kuulosti se viiden tähden vastaukselta.


Sana Rimmilä rimmaa kivasti ja jumalan selän takana asuminen on elähdyttävää. Sammaleiden peittämät metsät huokailevat ja omakin hengitys alkaa tasaantua vähitellen. Korpit kaartelevat karheasti kraakkuen pihan yläpuolella ja niiden kannustamana olen itsekin laulanut ääneen enemmän kuin kertaakaan sitten lapsuuden. Peurat loikkivat teillä ja pitävät kaasu-jarrujalan herkkänä ja vauhdin kohtuudessa.


Cindistä olen jo kertonutkin ja polttava sisävessa nostattaa edelleen syvän kiitollisuuden, erityisesti öisin. Suihkun korvaa rantasauna, joka on aineellisista asioista arvoasteikollani top kolmen luokassa (tästä tulet saletisti vielä kuulemaan).


Olen palannut töihin, mutta vain osaviikkoisesti. Kuulostelen mitä haluan tehdä isona ja sen verran tiedän, että sen on oltava sellaista mikä rimmaa sieluni kanssa. Jos siis nyt kysyisit mistä olen kotoisin, sanoisin että olen risteysalueelta, Hekaten valtakunnasta.


Terkuin,
Ansku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s