Kolmas kirje

Tervehdys Rimmilästä!

Koska edellisessä kirjeessäni jaoin iloisen asian (Cindi Basic Separett), meinasin jo antautua hetkeksi rypemään. Se on oleellinen asia tutustumisessa. Tietää mikä saa toisen haavoille, mikä kirpaisee, minkälaisissa tilanteissa itsesääli saa helpoiten vallan. Mutta sitten muistin toisen iloisen asian, joka on niin elämän perusasioita (Basic siis sekin), että en voi ohittaa sitä.


On uskomattoman iloinen asia ja elinehto, että henki kulkee.
Kun kolmenkymmenen vuoden vinkumisen jälkeen yhtäkkiä ilma kulkee keuhkoihin ja sieltä ulos kepeästi, tuntee olonsa melkein keijuksi (niinä päivinä, kun uskon metsän piiloasukkaisiin) tai ainakin kepeästi loikkivaksi peuraksi (silloin kun on tarve visusti pysyttäytyä tässä näkyvässä maailmassa).


En ole lääketeollisuuden agentti, joten jätän mainitsematta purkin kyljessä komeilevan nimen. Totean vain, että astmapiippu on aamujeni ja iltojeni ilo! Koko rintakehäni on rentoutuneempi. Kylkiluuvälit ja niskahartia kiittävät. (Ja yhtenä iltana olin näkevinäni jonkin kimmeltävän liihottelevan hetken ajan keittiön ikkunan takana, mutta tästä ei enempää tänään.)


On huomattavasti helpompi kohdata elämä kaikkinensa siten, että hengitys kulkee. Ei pelkästään vaikeudet, sillä suuri riemukin voi laukaista pusertavan tunteen rintakehälle, kuristaa kurkkua ja salvata hengen. Joskus hengittäminen ylipäätään voi olla haaste, oli astmaa tai ei.


Usa:n armeijan Navy SEALit ovat kovista kovimman luokan operaatioihin valikoituneet sotilaat. Kuolema puuskuttaa niskassa joka hetki. Kuinka he selviävät katastrofaalisten tilanteiden keskellä?

HENGITTÄMÄLLÄ! Tarkalleen ottaen box-hengittämällä.


Laatikko-ajattelusta puhutaan, kun halutaan osoittaa, että ihminen on näkemyksineen kuin paketoituna suljetussa laatikossa. Mutta kun puhutaan laatikko – eli box-hengityksestä on kyseessä henkiä pelastava tekniikka. Box-hengitys laskee voimakkaasti stressitasoa ja kirkastaa huomiokyvyn. Jos se auttaa kuolemanvaarassa olevaa rauhoittumaan, se saletisti pelastaa minut pienten arkipäiväisten tuskieni keskellä.


Pääsin testaamaan asiaa, kun jälleen tuli tyssikirje kustantamolta. Asiallinen, suurimmalle osalle käsikirjoituksia tarjoavista lähtevä kirje kuuluu tätä rataa:


Kiitos luottamuksesta kustantamoamme kohtaan, mutta valitettavasti käsikirjoituksenne ei sovi kustannusohjelmaamme.


Joistain kustantamoista tämä vastaus tulee alta viikossa, joistain 6-12 kk sisällä, osa ei vaivaudu edes vastaamaan. Kokemus on aina tyrmäävää. Sillä takana on ainakin muutamasta kuukaudesta vuosiin kestänyt raskausaika, jolloin kasvattelet sisälläsi esikoistasi tai monettakohan lie intohimosi hedelmää.


Meille ei ole myöskään mahdollisuuksia antaa siitä yksityiskohtaista palautetta…


Kirjeen jatko kuulostaa lähinnä samalta kun kätilö sanoisi, että kiva kun synnytit, mutta tästä vastasyntyneestä ei viitsitä antaa edes agpar-pisteitä. Ei ihme, jos baby blues iskee useammaksikin kuukaudeksi!


Muutama viikko sitten kun sain taas tyssikirjeen, päätin – siis joskus asioita voi päättää, vaikka päällä olisi armoton vitutus – hengittää tilanteen läpi. Minulla oli kuitenkin vain paha mieli virhelyönnistä itse suunittelemassani elämän käsikirjoituksessa. En todellakaan tarkoita vähätellä unelmien romahtamista, koska se on tuskallista, mutta en ollut mistään suunnalta katsottuna hengenvaarassa.

Kuvittelin ilmaan tasasivuisen laatikon ja aloitin hengittämisen.

Ensin laatikon vasenta reunaa ylös laskien neljään ja hengittäen sisään…sitten kulkien laatikon päällä ja pidättäen hengitystä neljään laskien…sitten toista reunaa alas uloshengittäen ja laskien neljään…ja vielä alareunaa kulkien kohti aloituspistettä pidättäen hengitystä neljään laskien.


Muutaman kierroksen jälkeen laatikko katosin jonnekin. Hengittäminen jatkui, kunnes kyllästyin. Totesin että olen lopullisesti kyllästynyt myös rypemään kroonisessa babybluesissa ja päätin löytää kirjoittamisen iloni takaisin. Niin, nyt siis tiedät yhden merkittävän syyn miksi minun täytyi aloittaa kirjoittaminen sinulle.

Hengitän ja jatkan kirjoittamista.

Terveisin,
Ansku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s